Sivut

torstai 6. lokakuuta 2011

Aku Ankka


Aku Ankka (engl. Donald Duck) on Walt Disneyn vuonna 1934 keksimä ja hahmottelema sekä animaattori Richard ”Dick” Lundyn luoma animaatio- jasarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa.[2] Vaikka Aku olikin alun perin piirroshahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvissa. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Roope-sedän. Barksin on sanottu ”luoneen Aku Ankalle sielun”. Suomessa Akun nimikkolehti on koko maan luetuin aikakauslehti.
Aku-sarjojen useimmin toistuvia teemoja on Akun yleinen, usein itse aiheutettu epäonni ja vastoinkäymiset joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hämmästyttävän laaja.[2] Ajoittaisia taiturimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina tai kauneushoitajana seuraa yleensä näyttävä ja täydellinen epäonnistuminen. Joskus Aku onnistuukin pitämään työnsä, tai olemaan erittäin hyvä jossakin. Silloin yleensä vain ahneus vie Akulta työt.
Aku Ankalla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa (suomennettuna veljenpoikaa), Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujenpartiolaisjärjestöön.[3] Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota kilpakosija Hannu Hanhi (Akun serkku) yrittää jatkuvasti viekoitella omakseen. Akulla on myös sisko Della Ankka, joka on esiintynyt sarjoissa vain kaksi kertaa (Don Rosan piirtämänä sarjassa Roope Ankan elämä ja teot). Akun upporikas miljardöörieno Roope Ankka (suomennettuna kuitenkin yhä Roope-setä) on usein ollut hänen työnantajansa ”nälkäpalkalla” tai pakottanut hänet mukaansa joihinkin huimiin seikkailuihin velkalistan avulla. Aikaisemmasta suomennostavasta johtuvasta yleisestä harhaluulosta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika.[2]
Aku Ankan ääninäyttelijänä toimi koko elämänsä ajan Clarence Nash. Suomenkielisiä ääninäyttelijöitä ovat olleet muun muassa Kari Franck, Jukka Rasilaja Jukka Puotila.
Hahmon toinen suomennos oli alkujaan Ankka Lampinen, mutta toisin kuin usein luullaan, esiintyi Aku Ankka oli hahmon ensimmäinen suomennos. Aku esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran pilakuvassa

Varhaiset esiintymiset

Walt Disney kertoi saaneensa idean Aku Ankasta äänen perusteella, kun hän kuuli imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa.[4] Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985.
Aku Ankan ensiesiintyminen lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen.
Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen (Wise Little Hen), joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä lampea.
Alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana.[2]
Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald's Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö on kertonut, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui kesäkuussa.
Aku sai yleisön keskuudessa sen verran suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan's Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.

[muokkaa]Suosio kasvaa

1930-luvulta 1960-luvulle tehtyjä Aku Ankka -animaatioita pidetään nykyään lähes taiteena. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Takutai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128.
Vuonna 1936 amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Taliaferro ja käsikirjoittaja Bob Karpkehittelivät Akun tulista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhen, Pulivarin sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät Aku Ankan auton.
Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).

Sotapropagandassa

Aku Armeijassa.
1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.
Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Führer's Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasikansallissosialismia. Der Fuehrer's Facessa Aku työskenteli ”Führerin” eli Hitlerin alaisena ammustehtaassa, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa ”Nutsimaassa” (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: ”Heil Hitler!” Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille jaVapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fueher's Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvanOscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassaWalt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.
Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee yhdessä näistä japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Akun värväyspaperissa lukee koko nimi Donald Fauntleroy Duck.
Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasiKolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocan ja Panchito Pistolesin kanssa.

Carl Barks

Pääartikkeli: Carl Barks
Carl Barksin tyylinäyte ensimmäisestä kokonaan omasta tarinasta Ryytimaa.
Vuonna 1942 amerikkalainen Western Publishing Company -kustannusyhtiö alkoi julkaista Disneyn sarjakuvamaailmaan sijoittuvia sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.
Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla,Karhukoplalla, Teppo Tulpulla, Kulta-Into Piillä ja Milla Magialla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon legendaarisia ankkatarinoita, joista maineikkaimpia ovatVanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret, kesäkuu 1948), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, huhtikuu 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, tammikuu 1952), Kultainen kypärä (The Golden Helmet, heinäkuu 1952) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, maaliskuu 1953).

Nyky-Aku

Vicarin näkemys Akusta.
Vuosina 1987–1990 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-setänsä huollettaviksi. Sarja kuvasi Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran. Akun poissaoloon on monia syitä: sarjan alkaessa Clarance Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksi tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi ”sijaiseksi” lentäjä Heimo Huiman.
Aku Ankan tähti Hollywood Walk of Fame-kävelykadulla.
Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku onItaliassa, Norjassa ja Suomessa. Italialaiset sarjakuvataiteilijat, kuten Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita ja edesmennyt Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkamaailmansa, jonka luomuksia ovat muiden muassa Kuuno Kaakkuri, Riitta Hanhi ja Akun alter ego Taikaviitta.
Nykyisistä Aku Ankka -piirtäjistä yksi tunnetuimmista on kuitenkin yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu amerikkalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto sisältää valtaisasti viittauksia Barksin tarinoihin. Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on chileläinen Vicar, jolla on ikioma studio, jossa hänelle työskentelee useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.
Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.

Sukulaiset

Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi. Akulla on kaksossisko Della, jonka lapsia ovat Tupu, Hupu ja Lupu. Hortensia on Roope Ankan(sukunimi vaihtui jossain vaiheessa MacAnkasta Ankaksi) sisko, eli Roope on Akun eno. Iines Ankka taas ei ole Akulle mitään sukua. Rosan sukupuun mukaan Akulla on kolme serkkua: Touho, Hannu ja Sisuvius. Kaikki serkut ovat Mummo Ankan lapsenlapsia. Akulla on ollut joissakin tarinoissa myös muita "väliaikaisia" serkkuja, kuten Valto Ankkala (Roope-setä 6/09) ja etenkin italialaisessa ankkamaailmassa Into Ankka.

[muokkaa]Ammatit

Pääartikkeli: Luettelo Aku Ankan ammateista
Aku on useimmiten työtön tai pätkätyöläinen joka on toiminut lukuisissa työpaikoissa. Roope-sedässä numeron 300 eli elokuun 2004 numeron Roope-sedän tietotoimistossa selvitettiin Akun ammatteja. Siinä mainittiin Akun olleen töissä Kattivaaran margariinitehtaalla, Roope Ankalla kolikonkiillottajana ”ja kymmenissä muissakin paikoissa”. Tietotoimiston selvityksen mukaan Aku ”saa luonteensa vuoksi potkut aina säännöllisin väliajoin” ja on tämän takia työskennellyt niin monessa paikassa.

[muokkaa]Auto

Pääartikkeli: 313
Aku ajaa punaista pientä avoautoa, jonka rekisterinumero on 313. Auton takaosassa on avattava kahden hengen takapenkki, anopinistuin, johon kuitenkin kolmikko Tupu, Hupu ja Lupu hyvin mahtuu.
Don Rosan tarinassa ”Monikäyttöauto” Aku kuvailee autoaan näin: siinä on ”Mixwell”-moottori vuodelta 1920, 1922-mallinen ”Dudge”-runko ja ”Paclacin” akselit vuodelta 1923. Osien nimet ja vuosiluvut ovat keksittyjä. Mixwell on muunnos Maxwell-merkistä, jota on valmistettu kauan aikaa sitten. Dudge on peräisin Dodgesta ja Paclac on nimiväännösyhdistelmä automerkeistä Packard ja Cadillac. Eräissä tarinoissa Aku on sanonut auton olevan American Bantam. Sitä on myös virheellisesti kutsuttu ”Topolinoksi”, joka on Fiatin malli (ja tarkoittaa italiaksi Mikki Hiirtä). Don Rosa esittää tarinassaan Monikäyttöauto ajatuksen, että Aku kokosi auton itse ja on siksi suuresti kiintynyt siihen.
Aku Ankan munintapäivä, 13. maaliskuuta, näkyy myös Akun auton rekisterinumerossa. Amerikkalaiseen tyyliin 13. maaliskuuta kirjoitetaan 3/13 eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Tämä on siirtynyt kaikkien tuntemaan rekisterinumeroon 313. Aku Ankan auto on ollut myös keräilyharvinaisuus jaksossa Keräilyharvinaisuus 313. 313 on myös Taikaviitan ajoneuvo salarekisterillä X. Auto muuntuu Taikaviitan autoksi, kun Taikaviitta käyttää sitä. Auton erityisominaisuuksia ovat mm. lentokyky ja muut Pelle Pelottoman suunnittelemat aseet rikollisuuden torjumiseksi.

[muokkaa]Lemmikit

Akun lemmikkejä ovat olleet Kisumisu ja Pulivari. Kisumisu on valkoinen kissa, jonka käyttäytymiselle ovat leimallista laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Kisumisu esiintyi ensi kerran vuonna 1964 Dick Kinneyn ja Al Hubbardin tarinassa Touho-serkun toilauksia. Älykkäänä kissana Kisumisu ei lainkaan pidä Touhon läsnäolosta, koska tietää siitä seuraavan vain ikäviä kommelluksia. Kisumisun hahmo esiintyi useimmin juuri 60-luvuilla ja samoissa tarinoissa kuin Touho Ankka. Nykyään Kisumisu tekee vain silloin tällöin cameo-rooleja Aku Ankka -tarinoissa.
Pulivari (engl. Bolivar) on suurikokoinen bernhardilaiskoira, joka on Kisumisun tapaan melkoisen laiska. Pulivari esiintyi ensimmäisen kerran Homer Brightmanin kirjoittamassa ja Al Taliaferronpiirtämässä tarinassa vuonna 1938. Pulivari on lähtöisin Kanervakukkulan Koirakodista ja on Akun hoidossa ollessaan jo melko vanha ja väsyneen oloinen. Suurikokoisena ja voimakkaana koirana Pulivarista on kuitenkin Akulle monissa tilanteissa suurta apua. Se on esimerkiksi vetänyt Akun sammunutta autoa ja toiminut pelastuskoirana. Akun lisäksi Pulivari viihtyy hyvin myös Akun veljenpoikien seurassa.

[muokkaa]Piirtäjiä ja käsikirjoittajia

 * Carl Barks    
 * Don Rosa    
 * Al Taliaferro    
 * Kari Korhonen    
 * Marco Rota    
 * Giorgio Cavazzano    
 * Romano Scarpa    
 * Daan Jippes    
 * Mauri Kunnas    
 * William Van Horn    
 * Noel Van Horn    
 * Bas ja Mau Heymans    
 * Kai Vainiomäki    
 * Jukka Murtosaari    
 * Jose Massaroli    
 * Colomer    
 * Millet    
 * Ferioli    
 * Carlos Mota    
 * Daniel Branca    
 * Wanda Gattino    
 * Vicar    
 * Rodriques    
 * Miguel    
 * Per Hedman    
 * Carmen Pérez    
 * Comicup Studios    
 * Carry Bugman    
 * Santanach    
 * José Antonio González    
 * Nunez    
 * Massaroli    
 * Bernadó    
 * Cerdan    
 * Tony Strobl    
 * Jim Fletcher    
 * Paul Murry    
 * Massimo De Vita    
 * Flemming Andersen    
 * Roberta Mighelini    
 * Al Hubbard    
 * Esteban    
 * Manrique    
 * Bill Elder    
 * Marsal    
 * Lara Molinari    
 * Carlo Panaro    
 * Alberto Lavoradori    
 * Rune Meikle    
 * Henning Kure    
 * Arild Midthun    
 * Euclides Miyaura    

[muokkaa]Esiintymisiä

Aku, Iines ja teini-ikäiset ankanpojatNokkapokka-televisiosarjassa.

[muokkaa]Elokuvissa

[muokkaa]Televisiosarjoissa

[muokkaa]Videopeleissä

[muokkaa]Lautapeleissä

[muokkaa]Katso myös

[muokkaa]Lähteet

  1. ↑ "Aku Ankan Carl Barks -chat", vuodelta 2001 (Sivun alareunassa)".
  2. ↑ a b c d e http://www.akuankka.fi/lukemista/tietolaari/hahmogalleria/hahmot/?d=5356
  3. ↑ http://ankkalinnake.org/akuankka.php
  4. ↑ Akun kuusi vuosikymmentä. Aku Ankka, 1994, nro 23, s. 2.

[muokkaa]

Aiheesta muualla

Aku Ankka on Sanoma Magazinesin Suomessa julkaisema viikoittainen sarjakuvalehti, joka sisältää sarjakuvia Disneyn eläinmaailmasta. Lehden maskotti ja päähenkilö on Aku Ankka, mutta on myös paljon tarinoita, joissa hän ei esiinny.
Lehden näytenumero ilmestyi 5. joulukuuta 1951 ja sitä myytiin 34 017 kappaletta.[1] Vuoteen 1956 asti lehti ilmestyi kerran kuukaudessa, ja vuodesta 1956 marraskuuhun 1960 kaksi kertaa kuukaudessa. Aluksi lehti ilmestyi nimellä Aku Ankka ja kumppanit, mutta nimi lyheni vuoden 1955 alusta Aku Ankaksi. Nykyään se ilmestyy joka keskiviikko. Helmikuussa 2005 lehteä oli ilmestynyt yli 2 500 numeroa. Useimmiten Aku Ankassa on 36 sivua, mutta myös 52-sivuisia lehtiä julkaistaan noin kolme kertaa vuodessa (tosin esimerkiksi vuonna 1997 52-sivuisia numeroita oli viisi). Lisäksi esimerkiksi vuonna 2008 julkaistiin satunnaisesti 40-sivuisia numeroita.
Aku Ankka saavutti Suomessa vuonna 1975 levikin 317 570, joka oli kaikista lehdistä Suomen suurimpia ja sarjakuvalehdissä omassa kastissaan.[1]Vuoden 1975 levikkiennätys meni rikki vuonna 2007 ja lehden levikki oli maaliskuussa 320 514.[2] Aku Ankka on Suomen suurin viikkojulkaisu, jota lukee viikoittain yli miljoona ihmistä.[3] Väkilukuun suhteutettuna missään päin maailmaa ei lueta Disney-sarjakuvia yhtä paljon kuin Suomessa. Aku Ankasta on kasvanut eräänlainen kansallinen instituutio huolimatta siitä, että sarjat ovat käytännössä lähes kokonaan ulkomaista tuotantoa, lukuunottamatta Kari Korhosen sarjoja. Erityisesti lehdessä käytetty rikas suomen kieli on saanut kiitosta ja se sai vuonna 2001 Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen vuosittain jakaman Kielihelmi-palkinnon.[4] Lehti onkin muokannut koko olemassaoloaikansa nuorison kielenkäyttöä.
Alkuaikoina lehden rungon muodostivat Carl Barksin sarjat, mutta jo 1960-luvulla Barksin tarinat jäivät vähemmistöön. Nykyään suosituimpia yhä Aku Ankkaan piirtävistä ja käsikirjoittavista taiteilijoista on amerikkalainen Don Rosa.
Aku Ankassa julkaistavat sarjakuvat valitaan Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevassa Aku Ankan toimituksessa. Toimitus valitsee tarinat tanskalaisenEgmont-kustantamon laajasta Disney-tuotannosta. Toimituksen lisäksi lehden palveluksessa on joukko freelancer-toimittajia, jotka muun muassa tekevät suuren osan Aku Ankan käännöstyöstä.
Lehdestä löytyy myös hollantilaisia ja amerikkalaisia sarjoja. Lehdessä julkaistaan myös Disneyn studioiden sarjakuvaosaston (Comic Strip Department) tuottamia sanomalehtisarjoja, jotka ovat usein yksisivuisia. Sarjakuvien lisäksi Aku Ankassa on Toimituksen oma nurkka -palsta, jossa julkaistaan mm. piirtäjäesittelyjä ja pieniä sarjakuva-arvosteluja sekä vastauksia lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Lehden liitteenä on julkaistu julisteita, tarroja jne.
Vuosina 1977 ja 1979 lehdestä aiheutui pieni sisäpoliittinen myrsky. Ulkomailla uutisoitiin, että Aku Ankka olisi ollut kielletty Suomessa, koska sen päähenkilö ei käyttänyt housuja. Kyse oli Helsingin ja Kemin kaupungin säästötoimista, jotka väärin ymmärrettynä saivat aikaan kyseisen urbaanin legendan.[5]

Sisällysluettelo

  [piilota] 

[muokkaa]Nimiväännökset

Disneyn sarjakuvasuomennoksissa käytetään vakiintuneesti silloin tällöin tarinoiden lisämausteena muun muassa tunnettujen henkilöiden ja paikkojen nimistä tehtyjä humoristisia väännöksiä ja sananmuunnoksia.[6] Tämä tapa sai alkunsa Aku Ankka -lehden toimituksessa 1950-luvulla. Ensimmäinen lehdessä esiintynyt nimiväännös oli vuoden 1952 joulukuun numerossa mainittu ”Satupekka”, mutta kyseessä ei ollut toimituksen keksintö: Satupekka vakiintui Suomessa juoksija Emil Zátopekin lempinimeksi jo Helsingin olympialaisissa kesällä 1952. Ensimmäiset toimituksen omat nimiväännökset olivat kesäkuun 1955 numerossa mainitut ”Penu Kili” ja ”Pata Revski” – muusikoista Beniamino Gigli ja Ignacy Paderewski.[7]
Useimmat nimiväännöksistä ovat kertakäyttöisiä vitsejä, jotka liittyvät jonkin yksittäisen tarinan tapahtumapaikkaan, sivuhenkilöön tai ohimennen mainittuun ankkamaailman kuvitteelliseen kuuluisuuteen. Muutamat väännökset mainitaan kuitenkin lukuisissa tarinoissa ja ne ovat vakiintuneet osaksi Ankkojen maailmaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ”Ankallismuseo” (Kansallismuseo), "Ankallispankki" (Kansallispankki), rantalomakohde ”Ankkapulco” (Acapulco) ja tavaratalo ”Tukkimies” (Stockmann).
Aivan kaikki nimiväännökset eivät ole suomentajien keksintöä. Carl Barks muun muassa nimesi Ankkojen asuttaman kuvitteellisen Yhdysvaltain osavaltion Calisotaksi yhdistämällä todellisten osavaltioiden Kalifornian ja Minnesotan nimet. Don Rosan luoman herrasmiesvaras Arpin Lusènen nimi on puolestaan muunnos Maurice Leblancin 1900-luvun alulla kirjoittamien rikostarinoiden Arsène Lupinista.
Yleisestä käytännöstä poiketen Don Rosan tarinoissa todellisten paikkojen ja historiallisten henkilöiden nimet on säilytetty ”ankantamatta” sen jälkeen kun Aku Ankan toimitukselle selvisi, että väännökset eivät lainkaan miellyttäneet tarinoitaan varten tekemistään laajoista taustatutkimuksista tunnetuksi tullutta tekijää. 1990-luvun alun lehtisuomennoksissa Rosankin tarinat saivat vielä tavallisen käsittelyn, ja esimerkiksi Sir Francis Drake nimettiin vuonna 1994 julkaistussa tarinassa ”Ankkapalatsin erakko” ”Sir Francis Vaakuksi”.[8] Eräs poikkeus Rosan tavallisesta linjasta on varhainen tarina ”Nokkadamuksen kirous”, jossa jo alkuperäistekstissä Nostradamuksen nimi on väännetty ”Nostrildamukseksi” (engl. nostril ’sierain’).[9]

[muokkaa]Päätoimittajat

[muokkaa]Katso myös


Don Rosa

Don Rosa
(Keno Don Hugo Rosa)
Don Rosa Helsingin Itäkeskuksessa signeeraamassa kirjaa lokakuussa 2008.
Don Rosa Helsingin Itäkeskuksessa signeeraamassa kirjaa lokakuussa 2008.
Syntynyt29. kesäkuuta 1951 (ikä 60)
Louisville, Kentucky,Yhdysvallat
KansallisuusYhdysvaltain lippu yhdysvaltalainen
Alasarjakuvataiteilija
Kuuluisimpia töitäAku Ankka -sarjakuvat
PalkinnotEisner-palkinto 1995
(Roope Ankan elämä ja teot)
Keno Don Hugo Rosa, taitelijanimeltään Don Rosa (s. 29. kesäkuuta 1951 Louisville, Kentucky[1]) on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja. Rosa on tunnetuimpia Disneyn sarjakuvamaailman piirtäjiä. Koulutukseltaan Rosa on rakennusinsinööri.[2]
Ennen Aku Ankka -sarjakuvia Rosa piirsi collegensa lehteen The Kentucky Kerneliin The Pertwillaby Papers -nimistä seikkailusarjakuvaa, joka sai jatkoa paikallisessa sanomalehdessä julkaistusta The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvassa.[3] Monet Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvat tarinat ovat olleet uusintoja näistä Rosan vanhoista tarinoista, jotka norjalainen kustantamo Gazette Bok julkaisi 2000-luvulla The Don Rosa Archives -kokoelmassaan, joka on ollut saatavilla englanninkielisenä myös Suomessa.
Rosa on tunnettu yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään, tarkoista historiallisista viittauksistaan sekä ihailemansa Carl Barksin tarinoihin tekemistään jatko-osista ( Barks itse on sanonut, ettei Rosan tyyli sovi Aku Ankka-tarinoihin; Rosa epäilee lausunnon olevan peräisin Barksin managereilta.[4]). Rosan ensimmäinen Aku Ankka -sarjakuvatarina oli yhdysvaltalaiselle Gladstone-kustantamolle tehty Auringon poika (Son of the Sun) vuodelta 1987. Vuonna 1989 hän siirtyi tanskalaisen Egmont-kustantamon palvelukseen, jonka kautta hänen tarinansa levisivät myös Suomen Aku Ankka -lehteen. Ensimmäinen Aku Ankassa julkaistu Rosa-tarina on numerossa 1 vuonna 1990 julkaistu Jos metsään haluat mennä nyt... (Mythological Menagerie).[5] Hänen merkittävimpänä työnään pidetään kuitenkin 12-osaista Roope Ankan elämä ja teot -sarjaa, joka kertoo Roope Ankan elämän vaiheista Barksin tarinoissaan esittämien viittausten perusteella. Rosa palkittiin tarinasta Eisner-palkinnolla.[6]. Hänen historiaan ja mytologiaan kytkeytyviin töihinsä lukeutuu myös Kalevala-aiheinen Aku Ankka -sarjakuva Sammon salaisuus (engl. The Quest for Kalevala), jossa Roope Ankka etsii Sampoa, Kalevalassa esiintynyttä taikaesinettä.
Rosa lopetti uusien tarinoiden piirtämisen vuonna 2005. Vuonna 2011 julkaistiin hänen elämästään kertova tanskalainen dokumenttielokuva Life and Times of Don Rosa.[7]

Sisällysluettelo

  [piilota] 

[muokkaa]Elämänvaiheet

[muokkaa]Lapsuus ja nuoruus

Rosan isä Hugo Rosa syntyi Maniagon kylässä lähellä Venetsiaa, mutta muutti vuonna 1917 siirtolaisisänsä Gioachino Rosan mukana Yhdysvaltoihin, jossa Hugo Rosa myös tapasi Rosan äidin, Chilistina Titianon. Yhdysvalloissa Gioachino Rosa perusti rakennusyhtiö Keno Rosa Companyn lempinimensä ’Keno’ mukaan, joka syntyi, kun hänen yhdysvaltalaiset ystävänsä eivät osanneet lausua hänen nimeään. Myöhemmin rakennusyhtiö periytyi Rosan Hugo-isälle.[6]
Rosa syntyi 29. kesäkuuta vuonna 1951. Hän sai ensimmäisen nimensä isoisänsä lempinimestä ja kolmannen nimensä isältään. Italialaisista sukujuuristaan huolimatta Rosalle ei koskaan opetettuitaliaa.[6] Rosan kerrotaan aloittaneen piirtämisen jo hyvin varhaisessa iässä, jolloin hänen vanhempansa täyttivät piirrosten puhekuplat. Rosa ei omien sanojensa mukaan koskaan varsinaisesti nauttinut piirtämisestä, vaan pikemminkin tarinoiden tekemisestä.lähde? Niinpä hänen piirroshahmonsa olivatkin aina pitkälle nuoruuteen asti pelkkiä pikku-ukkoja nimeltä Holey ja Joe. Hahmot pysyivät pitkään samanlaisina, sillä niiden tehtävänä oli vain viedä itse tarinaa eteenpäin.
Rosan perheeseen kuului vanhempien lisäksi Rosaa yksitoista vuotta vanhempi isosisko, Diana Rosa, jolta Rosa peri sarjakuvainnostuksensa. Isosiskolla oli suuri kokoelma sarjakuvalehtiä, joista osa oli Dell-kustantamon Disney-lehtiä.[6] Rosa luki nämä sarjakuvat ja sai näin lukea Carl Barksin tarinoita vuodesta 1949 eteenpäin. Hänestä tuli Barksin ihailija, vaikkei hän tuolloin vielä tuntenutkaan tämän nimeä. Myöhemmin Rosa peri isosiskonsa sarjakuvat, mutta heitti ne hieman yli kymmenvuotiaana oman sarjakuvakokoelmansa mukana pois kahta suosikkiaan lukuun ottamatta. Jälkeenpäin hän hankki tuhansia sarjakuvalehtiä käsittäneeseen kokoelmaansa kaikki hävittämänsä lehdet takaisin, mutta aivan viime vuosina hän on myynyt osan kokoelmastaan tuttavansa kautta pois.

[muokkaa]Ensimmäiset sarjakuvat

Rosa kävi nuoruudessaan muutamia collegen taidehistorian luentoja lukuun ottamatta ainoastaan poikakouluja. Jopa koulutunteina hän piirteli satiirisarjakuvia opetettavista asioista, mutta yhdessäkään koulussa hän ei ottanut taidekursseja. Yliopisto-opiskelujensa aikana Rosa piirsi myös pilapiirroksia yliopiston lehteen, Kentucky Kerneliin. Lehti halusi kuitenkin julkaista poliittista satiirisarjakuvaa, minkä vuoksi Rosa tekikin yhden lukukauden ajan päivittäin ilmestynyttä sarjakuvaa nimeltä The Pertwillaby Papers. Myöhemmin sarjan hahmot siirtyivät aarteenmetsästystarinaan nimeltä Lost in (an Alternative Section of) the Andes, jonka juonen pohjalta syntyi myöhemmin myös Rosan ensimmäinen Disney-tarina, Auringon poika.
Valmistuttuaan rakennusinsinööriksi yliopistosta vuonna 1973 Rosa meni töihin lattioiden laatoittajaksi isoisänsä perustamaan rakennusyhtiöön, jonka Rosan isä oli perinyt ja joka Rosan itse oli tarkoitus periä. Vapaa-aikanaan hän jatkoi The Pertwillaby Papers -sarjakuvansa piirtämistä The Rocket's Blast Comicollector -fanzinelle, jolle hän piirsi kaiken kaikkiaan kolme tarinaa.
Vuonna 1979 Rosa alkoi tehdä paikalliselle sanomalehdelle lauantaisin ilmestynyttä sunnuntaisarjakuvan kokoista The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvaa, joka kertoi supersankari Captain Kentuckyn seikkailuista. Rosan päätös tehdä The Adventures of Captain Kentuckysta supersankarien kustannuksella irvaileva parodia pohjautui pitkälti siihen tosiasiaan, ettei Rosa koskaan ymmärtänyt yhdysvaltalaisten valtaisaa innostusta supersankareista kertoviin sarjakuviin. Rosa on sanonut, että ainoat supersankarisarjakuvat, joiden lukemisesta hän on nauttinut, olivat 1940-luvunloppupuolella ilmestyneitä Teräsmies-sarjakuvia. Niitä kunnioittaakseen Rosa piirsi Ankka-tarinassaan Musta ritari (The Black Knight) nähdyn oranssihiuksisen ja pisamanaamaisen toimittajan Teräsmies-sarjakuvien Jimmy Olsenin näköiseksi.
Piirrettyään The Advantures of Captain Kentuckya kolmen vuoden ajan ja saatuaan 150 episodia piirretyksi hän lopetti sen tekemisen vähäisen palkan vuoksi. Niinpä hän pakkasi piirustusvälineensä pois eikä ajatellut jatkaa enää koskaan. Hän ei piirtänyt sarjakuvia ollenkaan ennen vuotta 1986.[6] Samana vuonna hän myi perheen rakennusyrityksen ryhtyäkseen kokopäiväiseksi sarjakuvapiirtäjäksi.[1]
Vuonna 1980 Rosa oli mennyt naimisiin erityisopettaja Ann Paynen kanssa trooppisella saarella.

[muokkaa]Ensimmäiset Disney-sarjakuvat

1980-luvun puolivälissä Disneyn sarjakuvia julkaissut Western Publishing päätti luopua lisenssistään julkaista Disneyn hahmoja sisältäviä sarjakuvia. Disneyn sarjakuvat eivät olleet Yhdysvalloissa enää suosiossa, joten Disney päätti, ettei sarjakuvien massatuotanto ollut kannattavaa ja vuokrasi lisenssin halvalla kolmen tai neljän arizonalaisen Disney-fanin Gladstone-kustantamolle. Eräänä päivänä vuonna 1986 Rosa näki pienessä sarjakuvaliikkeessä Gladstonen julkaiseman sarjakuvalehden. Rosa innostui tästä heti ja soitti Byron Ericksonille, Gladstonen silloiselle päätoimittajalle, ja ilmoitti, että hänen kohtalonsa oli kirjoittaa ja piirtää Roope Ankka -seikkailu. Jo seuraavana päivänä Rosa alkoi tehdä ensimmäistä Disney-tarinaansa, Auringon poikaa. Rosa oli käyttänyt samaa juonta jo vuonna1973 ilmestyneessä The Pertwillaby Papers -sarjakuvassaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan tehdä Gladstonelle lisää sarjakuvia, mutta kun seikkailu sai Uncle Scrooge -lehdessä ilmestymisensä jälkeen paljon positiivista palautetta ja nimettiin jopa Harvey Awardin ehdokkaaksi parhaasta tarinasta, hän myi isoisänsä perustaman rakennusyhtiön ja ryhtyi täysipäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi.[6]
Gladstonelle työskentelemisen ohessa Rosa teki Disney-sarjakuvia myös alankomaalaiselle Oberonille. Oberonin budjetti oli kuitenkin liian pieni, jotta Rosa olisi voinut tehdä sille tarinoita koko ajan. Niinpä hän työskentelikin Oberonille vain Gladstonelle tehtyjen töiden välissä, ja silloinkin hän yleensä sai piirrettäväkseen valmiin käsikirjoituksen. Rosa ehti Oberonilla työskennellessään piirtää Gary Leachin, Ruud Straatmanin, Evert Geradtsin ja Buitinkin käsikirjoittamia tarinoita, ja nämä tarinat ovat Rosan tuotannon ainoat, joita hän ei ole käsikirjoittanut itse lukuun ottamatta tarinaa Ankkalinnan pillipiipari (The Pied Piper of Duckburg), jonka kolme ensimmäistä sivua ovat Carl Barksin käsikirjoittamia.
Vuonna 1989 Rosa lopetti Gladstonelle työskentelyn, sillä Disney ei antanut sen enää palauttaa taiteilijoille heidän tarinoidensa alkuperäisiä piirroksia, eikä Rosa voinut omasta puolestaan hyväksyä tällaista käytöstä, varsinkaan kun hän sai osan elannostaan myymällä niitä. Hän sai kuitenkin pian paljon korkeampipalkkaista työtä yhdysvaltalaiselta DuckTales (Ankronikka) -lehdeltä, jossa julkaistiinkin yksi hänen tarinansa, Back in Time for a Dime! Rosa ei kuitenkaan pitänyt siitä, että joku lehden toimittajista muokkasi hänen käsikirjoituksiansa poistaen muun muassa vitsejä, ja lisäksi hänellä oli usein vaikeuksia saada palkkaansa. Niinpä hän erosikin toimestaan.
DuckTalesin jälkeen Rosa siirtyi töihin Disney Televisionille käsikirjoittamaan Pilipalipilotit (TaleSpin) -nimistä piirrossarjaa. Disney Television oli jo vuotta aikaisemmin tarjonnut Rosalle töitä Ankronikan käsikirjoittajana. Rosa kuitenkin lopetti työt kolmen käsikirjoitetun jakson jälkeen, koska hän ei aina voinut olla varma saisiko hän palkkaa vai ei, ja koska televisiokäsikirjoittajana hän ei saanut olla yksin vastuussa tekemisistään.[6]
Rosa on sanonut omistavan lähes kaikki Walt Disney Picturesin kokopitkät piirroselokuvat. Rosan ehdottomia suosikkeja piirroselokuvista ovat kuitenkin japanilaisen Hayao Miyazakin ohjaamat anime-elokuvat, koska ne ovat hänestä hienostuneempia ja älyllisempiä kuin yksikään Disney-piirretty. Rosa on nimennyt vuonna 1986 ilmestyneen Miyazakin ohjaaman ja Studio Ghiblin tuottaman Laputa: linna taivaalla parhaimmaksi näkemäkseen piirroselokuvaksi.[8]

[muokkaa]1990-luvulta nykypäivään

Don Rosa Helsingissä 24.9.2010
Question book-4.svg
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Tarkennus: tästä eteenpäin pääosin lähteetön
Rosa sai tietää, että Egmont-kustantamo oli julkaissut Euroopassa uusintapainoksia hänen tarinoistaan ja halusi niitä vielä lisää. Myös Oberon oli kiinnostunut hänen tarinoistaan, mutta Rosa valitsi kustantajakseen Egmontin, koska sillä oli suurempi budjetti ja näin ollen varaa maksaa kunnon palkkaa. Egmont oli sitä paitsi ilmoittanut eurooppalaisten lukijoiden kaipailevan jatko-osia vanhoihin Barks-tarinoihin. Samoihin aikoihin Disney otti Gladstonelta oikeuden sarjakuvien kustantamiseen ja se halusi myös Rosan sarjakuvia. Disney ei kuitenkaan suostunut antamaan hänelle alkeellisimpiakaan freelancerin oikeuksia, minkä vuoksi Rosa päätti jäädä Egmontille. Hän teki kuitenkin Disneylle yhden tarinan,Ahneen palkan (The Money Pit), jolla hän halusi kertoa voivansa työskennellä heille, jos he muuttaisivat sopimusta. Vielä nykyäänkin Rosa tekee sarjakuviaan pääasiassa Egmontille, vaikka hän virallisesti onkin freelancer. Hän on tehnyt myös tarinat Kolikko karussa (The Coin),Hakkaa päälle! (Attaaaaack!) ja Culebran liikenero (The Sharpie of the Culebra Cut) ranskalaiselle Picsou-lehdelle lähinnä siksi, ettei Egmont ollut suostunut kustantamaan niitä. Rosa on tehnyt myös lukuisia yhden sivun kuvia samaiselle lehdelle, koska hän saa niistä työmäärään nähden paremman palkkion kuin sarjakuvista.
Vuonna 1990 julkaistiin ensimmäistä kertaa Rosan tarina, Jos metsään haluat mennä nyt... Suomen Aku Ankassa ja vastaavissaskandinavialaisissa julkaisuissa. Vuonna 1991 hän vieraili Skandinaviassa ja huomasi olevansa erittäin suosittu jo silloin. Vuonna 1995 Rosa oli Suomessa ja Skandinaviassa jo niin suosittu, että hän alkoi saada nimensä jokaisen lehden kanteen, jossa julkaistiin jokin hänen tarinansa. Aikaisemmin vain Barksin tarinoita oli mainostettu samalla tavalla. Vuoden 1995 lopulla julkaistiin myös maailman ensimmäinen ainoastaan Rosan tarinoita sisältävä kovakantinen sarjakuvakokoelma, Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita. Rosa tuli juhlistamaan kirjan julkaisua Suomeen ja jakoi sen julkistuksen yhteydessä tuhansia nimikirjoituksia ja omistuspiirroksia.
Vuosina 1991, 1992 ja 1993 Rosa teki suurimman ja arvostetuimman työnsä, 12-osaisen Roope Ankan elämä ja teot -sarjan, joka kertoo Roope Ankan elämäntarinan kymmenenvuotiaasta pojasta vuoden 1947 joulupäivään. Vuonna 1995 Rosa sai teoksesta parhaan sarjakuvamuotoisen tarinan Eisner-palkinnon. Vuonna 1997 hänet palkittiin parhaana huumorisarjakuvien piirtäjä-käsikirjoittajana.
Vuonna 1999 julkaistiin Rosan kenties tunnetuin teos Suomessa, Kalevalan sammon etsimisestä kertova Sammon salaisuus, kokoelmassa Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita. Rosa kävi tälläkin kertaa juhlistamassa kirjansa julkaisua Suomessa. Vuonna 2001 Suomen Posti julkaisi kaksi postimerkkiä, joissa oli otteita Sammon salaisuudesta. Vuonna 2000 julkaistiin vuodelle 2001 myös ensimmäinen Don Rosa -vuosikalenteri, jollainen julkaistiin myöhemmin myös vuosille 2003 ja 2005.
Maaliskuussa 2001 Rosa kävi Norjassa juhlistamassa hänen aikaisemmista sarjakuvistaan — The Pertwillaby Papersistä ja The Adventures of Captain Kentuckysta — tehtyjä kokoelmia. Kokoelmia tuotiin useita kappaleita myös Suomeen. Saman vuoden kesäkuussa Rosa täytti 50 vuotta, mitä Suomen Aku Ankka -lehti juhlisti muun muassa haastattelulla ja Rosalle omistetulla sarjakuvalla.
Rosa on hyvin perfektionistinen ja osoittaa usein tyytymättömyyttä sarjakuviinsa. Suosiostaan huolimatta hän sanoo näkevän teoksissaan kömpelöä käsikirjoitusta ja amatöörimäistä piirrosjälkeä. Rosalla on vain muutamia sarjakuvia, joista on ilmaisut tyytyväisyyttä käsikirjoituksen ja piirrosten laadusta. Roope Ankan elämien ja tekojen lisäksi Rosa on sanonut olevan ylpeä vain tarinoistaLumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson), Andien kutsu (Return to Plain Awful), Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu) ja Olla kuin ei olisikaan (The Duck Who Never Was).[8]
Kesällä 2002 Rosa lopetti työskentelyn. Hän oli kyllästynyt Egmont-kustantamon toimintaan. Amerikkalaisen Comic Buyer’s Guiden marraskuun numerossa Rosa totesi: ”He [Euroopan suuret kustantajat] ovat tottuneet uudelleen julkaisemaan töitäni keskustelematta kanssani. Rojaltien puuttumisen lisäksi heidän tuloksensa saavat minut häpeään. Tarinoitani julkaistaan uudelleen usein väärillä kuvituksilla, huonoilla tai väärillä värityksillä, tekstaus on vajavaista tai puuttuu kokonaan ja tietokoneella tehty uuspainos on pikselöitynyttä. Enkä edes tiedä mitä käsikirjoituksilleni tapahtuu käännösvaiheessa. Lukijat, jotka paitsi luulevat että saan kirjoista korvausta, myös olettavat että minulla on jonkinlaista sanavaltaa lopputulokseen ja luonnollisesti syyttävät minua virheistä!” Rosan mukaan syynä lakkoon eivät olleet Suomessa julkaistut kovakantiset kokoelmat, joiden tekemisessä hän oli itse ollut mukana. Rosa totesi, että hän on erittäin tyytyväinen suomalaisen Aku Ankan toimituksen väkeen.[9] Joulukuussa 2002 Rosa ilmoitti päässeensä yhteisymmärrykseen Egmontin kanssa, ja lakko päättyi.

[muokkaa]Vetäytyminen eläkkeelle

Don Rosa ei ole lopettanut toistaiseksi piirtämistä mutta aikoo lähivuosina vetäytyä eläkeelle. Lopettamisen syiksi Rosa kertoi vakavan silmäsairautensa, palkkakiistan julkaisijan kanssa, sekä jatkuvat ongelmat tekijänoikeuksien ja lisenssimaksujen kanssa. [10] Eläkkeelle siirtymisen jälkeen Rosa aikoo kiertää maailmaa tavatakseen ystäviään ja fanejaan. Suomessa Don Rosa vieraili 2.–14. joulukuuta 2009 välisenä aikana[11] ja syyskuussa 2010, kun uusi Rosan kovakantinen Pako Kielletystä laaksosta julkaistiin Suomessa.[12]

[muokkaa]Ominaispiirteitä

[muokkaa]Piirrostyyli

Rosa luonnostelee ihailijalle Aku-piirrosta Stuttgartissa lokakuussa 2006.
Rosa on tunnettu erityisen tarkasta piirrostyylistään, mikä on harvinaista Disney-sarjakuvissa. Rosa piirtää myös taustoille hyvin paljon yksityiskohtia, joissa on pieniä vitsejä, ja jotka voivat jopa sisältää oman pienen tarinan. Toisaalta piirrostyyli on eräs Rosan suosion syistä, mutta monet myös kritisoivat sitä. Lukuisat yksityiskohdat lisäävät joidenkin mielestä sarjakuvan mielenkiintoisuutta, mutta toisaalta ne tekevät lukemisen raskaammaksi.
Rosan mukaan hänen omintakeinen piirrostyylinsä johtuu siitä, ettei hän ole koskaan opiskellut piirtämistä, vaan valmistui insinööriksi. Tämän vuoksi hän käyttää apuna piirtämisessä mallineita[13] ja piirtää jopa Roope Ankan rahasäiliön jokaisen kolikon mallineilla. Piirrosten yksityiskohtaisuus johtuu osittain myös siitä, että Rosa on lukenut lapsuudestaan Barksin lisäksi myös muiden 1950-luvulla työskennelleiden yhdysvaltalaisten sarjakuvakäsikirjoittajien ja -piirtäjien teoksia. Esikuvikseen hän on maininnut muiden muassa MAD-lehden Harvey Kurzmanin jaWill Elderin, Alex Raymondin Flash Gordonin, Curt Swanin ja Kurt Schaffenbergerin Teräsmies-sarjakuvat sekä Will Eisnerin sarjakuvia. Rosa on sanonut nauttivansa seikkailu-, kauhu-, ja tieteisfiktio-aiheisista sarjakuvista. Hän on myös sanonut saaneen vaikutteita eräästä René Goscinnyn jaAlbert Uderzon Asterix seikkailee -sarjakuvasta, jonka hän löysi kerran hyllyltä high schoolin kirjastossa.[8] Näistä sarjakuvista Rosa sai vaikutteita omaan tyyliinsä.
Koska jutuissa on sovittu määrä sivuja, Rosa piirtää ensin tarinaa lopusta alkuun päin ja sitten siirtyy piirtämään alusta päin jatkaen niin, että molemmat puoliskot yhdistyvät — siten hän pystyy keskittymään paremmin tarinan tärkeimpiin osiin eli alkuun ja loppuun.[13] Saatuaan piirroksen valmiiksi hän käy katsomassa sitä peilistä, että näkisi paremmin siinä olevat virheet.[13]

[muokkaa]Intertekstuaalisuus

[muokkaa]Viittaukset Carl Barksin tarinoihin

Koska Rosa varttui lapsuutensa ja nuoruutensa lukemalla Carl Barksin tarinoita, hänestä tuli Barksin suuri ihailija.[3] Erityisesti ensimmäisissä Disney-sarjakuvissaan Rosa otti mallia Barksin piirroksista ja piirrostyylistä. Jo näissä tarinoissa voi huomata lukuisia viittauksia Barksin klassisiin tarinoihin, kuten Rosan ensimmäisessä Ankka-tarinassa Auringon pojassa (The Son of the Sun) esiintyvät Roope Ankan löytämiin aarteisiin kuuluvat arvoesineet, Barksin klassikkoseikkailussa Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) nähdyn vanhan vikunjanmetsästäjän cameo-rooli ja muut vastaavanlaiset yksityiskohdat.[14]
Rosa on myös tehnyt jatko-osia moniin Barksin kuuluisiin Ankka-tarinoihin, kuten Andien kutsu (Return to Plain Awful) Kulmikkaille munille, Kolumbukset kartat (The Lost Charts of Colombus)Kultaiselle kypärälle (The Golden Helmet) sekä Pako Kielletystä laaksosta (Escape from Forbidden Valley) Kielletylle laaksolle (The Forbidden Valley). Rosan mukaan jatko-osien käsikirjoittamisen suhteen on oltava varovaisia, ettei tarinoihin syntyisi ristiriitoja alkuperäisen tarinan tapahtumien ja hahmojen kanssa; esimerkki tällaisesta virheestä tapahtui Andien kutsussa, jossa BarksinKulmikkaiden munien vanha vikunjanmetsästäjä nähdään Kulta-Into Piin oppaana, vaikka alkuperäisessä tarinassa hahmo oli likinäköinen. Rosa on myös saanut moitteita jatko-osistaan. Esimerkiksi kun Sankari ylitse muiden (Super Snooper Strikes Again), jonka Rosa teki jatko-osaksi Barksin vitsisarjalle Vahva-Jussi (Super Snooper), julkaistiin Euroopassa, useiden maiden kääntäjät poistivat tekstistä Rosan kirjoittamat lukuisat viittaukset Barksin alkuperäiseen tarinaan, minkä seurauksena monet lukijat epäilivät Rosan tahallisesti ryövänneen Barksin tarinaidean ja esittävän sitä omanaan.[15]
Huomattavin ja tunnetuin Rosan tekemistä viittauksista Barksin tarinoihin on 12-osainen, Roope Ankan elämänvaiheista kertova Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuvakokoelma, jonka tarinoiden tapahtumat pohjautuvat Barksin tarinoissa mainittuihin tietoihin Roopen nuoruudesta. Koska Barksin tarinoiden viittaukset Roopen nuoruuteen ovat satunnaisia eivätkä tarkoituksellisesti muodosta yksityiskohtaista jatkumoa, ne sisältävät myös monia pieniä ristiriitaisuuksia. Niinpä Rosa joutui käsikirjoitusvaiheessa soveltamaan paljon ja jopa hylkäämään Roopen elämäkerrastaan eräitä Barksin kertomuksissa esiintyviä "vääriä tosiasioita". Esimerkiksi Barksin seikkailukertomus Taikatiimalasi (The Magic Hourglass), joka oli yksi Roope Ankan varhaisimmista esiintymistä, esittää Roopen rikastuneen lumotun tiimalasin taikavoimien ansiosta, mutta koska myöhempien Barksin tarinoiden mukaan Roope ansaitsi omaisuutensa päinvastoin vuosikymmenten uuraalla työnteolla, Rosa päätti sivuuttaa Taikatiimalasin kokonaan Roopen elämäkerrasta.[16]
Toinen huomattava Barksin antamien tietojen pohjalta tehty Rosan teos on Aku Ankan sukupuu, joka pohjautuu keskeisimmiltä osin Barksin 1950-luvulla omaan käyttöönsä luonnostelemaan näkemykseen Ankkojen suvun sukulaissuhteista. Rosan oma näkemys Ankkojen sukupuusta tuli kuuluisaksi, kun Italiassa – maassa jonne on syntynyt oma Ankka-tarinoita piirtävä ja käsikirjoittava sarjakuvateollisuus – kehkeytyi kohu siitä, että Roope ja Mummo Ankka eivät olekaan sukua toistensa kanssa: monissa Euroopan maissa vallitsi Ankka-fanien keskuudessa käsitys, jonka mukaan Roope ja Mummo Ankka ovat sisaruksia. Barksin tarinoissa heitä ei kuitenkaan koskaan esitetä sisaruksina.[17] Eurooppalaisten kustantajien vaatimuksesta Rosan täytyi poistaa sukupuusta Taavi Ankka.[18]
Koska Carl Barks piirsi useimmat Ankka-tarinansa 1950-luvulla ja siksi myös sijoitti Ankat seikkailemaan näihin aikoihin, Rosa on päättänyt osoittaa uskollisuutensa Barksille sijoittamalla myös omat tarinansa 1950-luvulle. Tämän takia Rosan tarinoissa Ankkalinnan arkkitehtuuri, kulkuneuvot, elektronikkalaitteet ja muut vastaavanlaiset visuaaliset yksityiskohdat on suunniteltu ja piirretty 1950-luvun mallisiksi.

[muokkaa]Viittaukset historiallisiin tapahtumiin

Rosalla on tapana sijoittaa tarinoihinsa monia viittauksia historiallisiin tapahtumiin. Jotkut tarinat perustuvat kokonaan historiallisiin tositapahtumiin, esimerkiksi Kadonneen kirjaston vartijat (The Guardians of the Lost Library) käsittelee Aleksandrian kirjaston historiaa, Ankka kuningas Arthurin hovissa (The Once and Future Duck) tarinoita kuningas Arthurista ja El Doradon viimeisessä valtias(The Last Lord of El Dorado) myyttiä El Doradosta. Rosalla on myös tapana piilottaa tarinoihin suuret määrät tarinan etenemisen kannalta epäolennaisia tiedonjyväsiä, joiden ainoana tarkoituksena on Rosan mukaan viihdyttää häntä ja tehdä tarinasta entistä mielenkiintoisemman.
Koska Rosa haluaa tehdä tarinoista historialliselta kannalta mahdollisimman tarkkoja, hän tekee käsikirjoitusvaiheessa valtavan määrän taustatyötä hankkimalla tietoja muiden muassa tarinan historiallista aihetta käsittelevistä tietokirjoista ja valokuvista, minkä jälkeen hän kirjoittaa muistiinpanoja ja aloittaa niiden pohjalta tarinan käsikirjoittamisen.[4] Erityisesti pitkien seikkailutarinoiden taustatyö pidentää sarjakuvien valmistumisaikaa huomattavasti, mutta Rosan mielestä historiallisten viittauksien etsiminen tietoteoksista tekee käsikirjoittamisesta paljon mielekkäämpää. Rosan tarinoissa myös tieteelliset seikat on otettu huomioon, vaikka hahmot seikkailevatkin fiktiivisessä sarjakuvamaailmassa.
Rosan historiallisissa viittauksissa esiintyy tarinan aihetta käsittelevien taustatietojen tai historiallisten paikkojen ohella myös monia historiallisia henkilöitä, joita myös Roope on kohdannut Roope Ankan elämän ja tekojen tarinoissa ja niiden niin sanotuissa "b-osissa". Nämä tarinat suorastaan vilisevät erilaisia 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun merkkihenkilöitä, mukaan lukien Jesse James, Theodore Roosevelt, Buffalo Bill, Annie Oakley, Wyatt Earp, Jack London ja Nikolai II. Hahmot kuitenkin yleensä esiintyvät vain muutaman sivun mittaisissa, yleensä humoristisissa kohtauksissa, vaikka muutamilla henkilöillä kuten Theodore Rooseveltilla on merkittävämpikin rooli Rosan tarinoissa.
Rosa on myös lainannut hahmojensa nimiä historiasta, esimerkiksi Temppeliherrojen kätketyssä kruunussa (The Crown of the Crusader Kings) ja Kirjeessä kotoa (A Letter from Home) esiintyvä temppeliherrojen suurmestari Molay on nimetty Temppeliherrojen ritarikunnan viimeisen johtajan Jacques de Molayn mukaan.

[muokkaa]Viittaukset elokuviin

Historiallisten viittauksien ohella Rosan tarinat sisältävät runsaasti viittauksia esimerkiksi tunnettuihin elokuviin. Monet repliikit, tai toisinaan jopa kokonaiset kohtaukset, voivat olla suoria lainauksia vanhoista klassikkoelokuvista. Rosan mukaan suurinta osaa näistä ei voi edes huomata, mutta historiallisten viittauksien tavoin ne tekevät tarinoiden tekemisestä hauskempaa.
Miltei huomaamaton elokuvaviittaus on esimerkiksi kuorma-auto, jonka Roope vuokraa Andien ylittämistä varten kertomuksessa Eldoradon viimeinen valtias. Se on tarkka jäljennös autosta, jota käytetään samaan tarkoitukseen ranskalaisessa seikkailuelokuvassa Pelon palkka (ransk. La Salaire de la Peur) vuodelta 1953.[19] Toisinaan elokuvaviittaukset ovat helpomminkin tunnistettavia, kutenRoope Ankan elämän ja tekojen viimeiseen osaan, Ankkapalatsin erakkoon (The Recluse of McDuck Manor), sisältyvät useat viittaukset Orson Wellesin kuuluisaan Citizen Kaneen vuodelta 1941.[20]Samaan elokuvaan Rosa on viitannut useasti.
Silloin tällöin Rosan tarinoissa hahmojen lausahdukset ovat peräisin suoraan elokuvista, esimerkiksi Maailman rikkaimmassa ankassa afrikkalainen poppamies Fuula Tsuula huutaa raivoissaan Roope Ankalle: "M'gawa! Niktimba!" – kyseinen repliikki on peräisin Johnny Weissmullerin tähdittämistä Tarzan-elokuvista.[21] Rosan tarinoissa myös esiintyy elokuvahahmoja, kuten Kolme caballeron paluun(The Three Caballeros Ride Again) konna nimeltä "Kultahattu", joka pohjautuu alun perin Alfonso Bedoyan samannimiseen roolihahmoon vuoden 1948 seikkailuelokuvassa Sierra Madren aarre.[22]
Tyypillinen D.U.C.K.-omistus Don Rosan sarjakuvan Hämäyksen hurrikaani ensimmäisessä ruudussa. Omistus löytyy Roopen leikekirjan avoinna olevan aukeaman oikeasta alareunasta.

[muokkaa]D.U.C.K.-omistukset

Sarjakuvassa Olla kuin ei olisikaan (The Duck Who Never Was) Mikki Hiiri -nukke esiintyy taustalla vitriinissä. Myöhemmässä ruudussa se ei olekaan enää yhtä iloinen kuin normaalisti.
D.U.C.K. on akronyymi, jonka Rosa on piilottanut lähes jokaiseen piirtämäänsä Disney-tarinaan ja yhden sivun kuvaan aina ensimmäisestä tarinasta lähtien. Se on omistus Carl Barksille ja tarkoittaa Dedicated to Unca Carl from Keno eli omistettu Carl-sedälle Kenolta.[2]
Aluksi Rosa kirjoitti omistuksen ruudun alakulmaan, mutta toimittajat pitivät sitä signeerauksena, minkä vuoksi se jouduttiin poistamaan. Niinpä Rosa alkoi huolellisesti piilottaa omistukset kuviin, jotteivät julkaisijat löytäisi niitä. Myöhemmin Rosa kertoi omistuksestaan toimittajille, eivätkä he enää poistaneet sitä.
Kahdessa ensimmäisessä Rosan Disney-tarinassa omistus sijaitsee viimeisessä ruudussa, mutta siitä lähtien Rosa on piilottanut omistuksen tarinan aloitusruutuun, paitsi tarinoissa Onnesta turtana (Oolated Luck), jossa se on viidennessä ruudussa, Lumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson), jossa se on toisessa ruudussa ja Tyylittä taaplaten (Metaphorically Spanking), jossa se sijaitsee tarinan kolmannessa ruudussa. Rosa piilottaa omistuksensa yleensä myös tarinoiden kansikuviin. Silloin tällöin Rosa itse unohtaa piilottaa omistuksen, tai se katoaa väritysvaiheessa.

[muokkaa]Piilotetut Mikki Hiiret

Rosa on sanonut pitävänsä Mikki Hiirtä mielenkiinnottomana hahmona, eikä hän siksi aio koskaan piirtää Mikki Hiiri -tarinaa. Rosan tapana onkin pilailla hahmon kustannuksella sijoittamalla Mikkiä muistuttava objekti tai kuvio tarinan taustalle, usein nöyryyttäviin paikkoihin.[23] Joskus toimittajat poistavat nämä hahmot julkaisuvaiheessa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa sarjakuvasensuuri on tiukka.

[muokkaa]Tuotanto

Katso myös: Luettelo Don Rosan Disney-sarjakuvista
Don Rosan Disney-tarinoiden sivumäärä vuosittain
Don Rosan nykyiseen sarjakuvatuotantoon kuuluvat muun muassa 127 Pertwillaby Papers -episodia, 150Captain Kentucky -episodia, vajaat sata yhteensä noin 1–500 sivua kattavaa Disney-tarinaa, sekä lukuisat kansi- ja pin-up-piirrokset. Hänen tuotantoaan on julkaistu ainakin 23 maassa: Alankomaissa, Brasiliassa,Egyptissä, Espanjassa, Indonesiassa, Islannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Kiinassa, Kolumbiassa,Kreikassa, Latviassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa,Tanskassa, Tšekissä, Virossa ja Yhdysvalloissa.[1]
2000-luvulla sivumäärä on laskenut reilusti 1990-luvulta, jolloin Rosa piirsi sivumäärällisesti eniten. Tarinoiden sivumäärien keskiarvo on noussut 1980-luvun noin kymmenen sivun tarinoista nykyisiin keskimäärältään jopa yli 20 sivun tarinoihin.
Yleensä Disney-piirtäjät käyttävät sivua kohti noin kahdeksan ruutua, mutta Rosalla on tapana käyttää jopa 10–12 ruutua. Tämä johtuu siitä, että Rosan on yleensä lupa käyttää tarinoihinsa vain noin 25–30 sivua, mutta hänen suunnitelmansa ovat yleensä huomattavasti pidempiä. Niinpä hänen täytyy mahduttaa yhdelle sivulle mahdollisimman paljon.
Rosa on harvoja Disney-piirtäjiä, jotka sekä käsikirjoittavat että piirtävät tarinansa.[13] Hän on kuitenkin aikaisemmin tehnyt yhteen Ankronikka-tarinaan pelkän käsikirjoituksen, sekä Oberonille työskennellessään piirtänyt muutamia muiden käsikirjoittajien tarinoita.
Rosa lopetti sarjakuvien tekemisen vuonna 2005 osittain siitä syystä, ettei ollut tyytyväinen siihen, että Disney halusi häneltä enemmän lyhyttä materiaalia. Hän itse piti eniten pitkien tarinoiden tekemisestä.[24]

[muokkaa]Rosa Suomessa

Katso myös: Luettelo Don Rosan Suomessa julkaistusta Disney-tuotannosta
Ensimmäinen Suomessa julkaistu Don Rosan tarina oli Jos metsään haluat mennä nyt..., joka julkaistiin Aku Ankka -lehden vuoden 1990 ensimmäisessä numerossa.[5] Erottuva piirrostyyli keräsi heti huomiota, ja jo numeron 8/1990 toimituspalstalla kyselijöille paljastettiin "jenkkiläisten ankkaintoilijoiden piirissä todelliseksi kulttipiirtäjäksi" luonnehditun taiteilijan nimi.[25] Alusta alkaen palaute vaihteli vuolaista kehuista jyrkkään teilaukseen: nimimerkin "Yllättynyt lukija" mukaan Jos metsään haluat mennä nyt... oli parasta mitä lehdessä oli nähty sitten 1970-luvun,[25] kun taas toinen lukija kritisoi loppuvuodesta julkaistua Mestaripuutarhuria piirrosjäljeltään surkeaksi ja tarinaltaan sekavaksi.[26]
Vuoden 1990 jälkeen on Aku Ankassa julkaistu Rosan tuotantoa vuosittain. Kaiken kaikkeaan lehdessä on ilmestynyt noin 70 Rosan tarinaa sekä lukuisia kansi- ja keräilykuvia. Marraskuussa 1995 julkaistiin ensimmäinen Rosa-aiheinen erikoisnumero, 45/1995, joka sisälsi 24-sivuisen tarinan Kolumbuksen kadonneet kartat kokonaisuudessaan. Myös Roope-sedässä on julkaistu Rosan piirtämä juliste, kansikuva ja keräilykuva, sekä liitteenä tarina Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu). Aku Ankan sukupuu -juliste julkaistiin alun perin Aku Ankan taskukirjan liitteenä.
Sanoma Magazines Finland (entinen Helsinki Media) on julkaissut vuodesta 1995 lähtien joka toinen vuosi Rosan tarinoita sisältävän kovakantisen kokoelman.[27] Tähän mennessä ovat ilmestyneet kokoelmat Kadonneen kirjaston vartijat (1995), Roope Ankan elämä ja teot (1997), (2007), Sammon salaisuus (1999), Temppeliherrojen kätketty kruunu (2001), Kymmenen avataran aarre (2003),Musta Ritari (2005), Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007), Kolmen caballeron paluu (2009) ja Pako Kielletystä laaksosta (2010). Pako Kielletystä laaksosta kirjan myötä kokoelmateoksissa on julkaistu yhtä tarinaa (Back in Time for a Dime!) lukuunottamatta koko Don Rosan Disney-tuotanto. Rosan sarjoja on julkaistu myös monissa muissa kokoelmissa, jotka sisältävät useiden eri piirtäjien tarinoita.
Vuonna 2001 kahdessa Suomen Postin julkaiseman Aku Ankka -lehden 50-vuotisjuhlaa juhlistaneen postimerkkiarkin postimerkissä oli otteita Rosan tarinasta Sammon salaisuus.[28] Suomessa on julkaistu myös kolme Rosan julistekuvia sisältävää vuosikalenteria vuosille 2001, 2003 ja 2005. Lisäksi Rosa on piirtänyt Disney-uran ulkopuolella Betoniporsas-yhtyeen vuonna 1998 julkaistunRämpätirää-albumin kannen.

[muokkaa]Suomalaiset kovakantiset kokoelmat

[muokkaa]Palkintoja

[muokkaa]Lähteet

[muokkaa]Yleiset lähteet

  • Arttu Salminen: Pitkä Don Rosan esittely – artikkelin kirjoittaja on antanut luvan artikkelin täydelliseen hyödyntämiseen Wikipediassa
  • Tuomas Lehtonen: Don Rosa – Uusi Ankkamestari – artikkelin kirjoittaja on antanut luvan artikkelin täydelliseen hyödyntämiseen Wikipediassa
  • Vesa Kataisto: Mies, joka keksi uuden Sammon. Ankkalinnan Pamaus, 1999, nro 2, s. 3–9.
  • Elli Kotovirta: Sammon taontaa. Ankkalinnan Pamaus, 2000, nro 2, s. 20–25.
  • Marja Ritola: Intertekstuaaliset ankat. Ankkalinnan Pamaus, 2001, nro 4, s. 12–15.

[muokkaa]Viitteet

  1. ↑ a b c Inducks (luettu 27.9.2007)
  2. ↑ a b Lindfors, Jukka: ”Don Rosan Suuret Ankkatarinat”, Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita, s. 5. Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-983-9.
  3. ↑ a b Harri Römpötti: Don Rosa syntyi piirtämään ankkoja (akuankka.fi, luettu 27.9.2007)
  4. ↑ a b Hänninen, Ville: Ankka-messias kävi Suomessa 17/1999. Ylioppilaslehti. Viitattu 27.3.2008.
  5. ↑ a b Don Rosan piirtämät Disney-sarjakuvat (akuankka.fi, luettu 27.9.2007)
  6. ↑ a b c d e f g Arttu Salminen: Ankkamestari - pitkä esittely Viitattu 19.9.2007.
  7. ↑ Don Rosan elämä ja teot, Kvaak.fi
  8. ↑ a b c Didier Ghez: Interview with Don Rosa kesäkuu 1996. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Saarto, Kai, artikkeli lehdessä Ankkalinnan pamaus nro 12.
  10. ↑ Sigvald Grøsfjeld jr.: DCF - The Disney Comics Forum 2008.
  11. ↑ Don Rosa Suomeen! Ankkalinnake-blogi. Viitattu 13.11.2009.
  12. ↑ Don Rosan Suomen-kiertueen aikataulu akuankka.fi. Viitattu 15.9.2010.
  13. ↑ a b c d Paula Antila: Rosahtavia sarjakuvia!. Aku Ankka, 1996, nro 6, s. 33.
  14. ↑ Gilles R. Maurice: The Son of the Sun (Kuvapariesimerkkejä)
  15. ↑ Rosa, Don: Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita, s. 118. Esipuhe tarinaanSankari ylitse muiden. Helsinki Media Company Oy, 1995. ISBN 951-875-983-9.
  16. ↑ Rosa, Don: ”Näin syntyi Klaaninsa viimeinen”, Roope Ankan elämä ja teot, s. 24. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
  17. ↑ Rosa, Don: ”Näin syntyi Ankkalinnakkeen valloittaja”, Roope Ankan elämä ja teot, s. 218-219. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
  18. ↑ Gilles R. Maurice: Don Rosa's Donald Duck Family Tree
  19. ↑ Rosa, Don: Musta ritari ja muita Don Rosan parhaita, s. 105. Esipuhe tarinaan Eldoradon viimeinen valtias. Sanoma Magazines Finland Oy, 2005. ISBN 951-32-1874-0.
  20. ↑ Rosa, Don: ”Näin syntyi Ankkapalatsin erakko”, Roope Ankan elämä ja teot, s. 270. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
  21. ↑ Rosa, Don: ”Näin syntyi Maailman rikkain ankka”, Roope Ankan elämä ja teot, s. 248. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
  22. ↑ Rosa, Don: Näin syntyi Kolmen caballeron paluu. Aku Ankka, 6. syyskuuta 2000, nro 36, s. 33. Helsinki Media Company Oy. ISSN 0355-2101.
  23. ↑ Vesa Kataisto: Mies, joka keksi uuden Sammon 1999.
  24. ↑ kappaleviiteTimo Ronkainen: Rosa Tuurin kyydissä 28.11.2007. Kvaak.fi. Viitattu 13.12.2007.
  25. ↑ a b Oma nurkka. Aku Ankka, 21. helmikuuta 1990, nro 8, s. 17. Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2101.
  26. ↑ Oma nurkka. Aku Ankka, 23. tammikuuta 1991, nro 4, s. 2. Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2101.
  27. ↑ Don Rosa -julkaisut suomeksi Akuankka.fi. Viitattu 27.9.2007.
  28. ↑ Aku Ankka -lehdelle postimerkkien pienoisarkki 2001. Suomen Nuorisofilatelistiliitto. Viitattu 13.12.2007.

[muokkaa]Aiheesta muualla

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Don Rosa -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheestaDon Rosa.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)